© Layout by Julia E.

KUN MOTIVAATIOPULA ISKI

keskiviikko 12. maaliskuuta 2014

Jotkut onkin kysellyt cheerleading aiheisia postauksia, mutta en ole oikeestaan koskaan niitä saanut aikaseksi. Nyt kuitenkin mulla on mahtava aihe käsitellä tätä mun ihanaa ja rakasta lajia. Luettehan tekstin ja kommentoitte asiaa! :-) Ja kertokaa myös olisiko cheerleading postaukset kivoja jatkossakin.
PicMonkey Collage
Se mitä cheerleading on tehnyt mulle on jotain uskomatonta, sitä ei todennäköisesti tajua kukaan. Oon muuttunu ihmisenä aivan älyttömästi ja saanut uusia ystäviä. Alotin cheerleading n. 9 vuotta sitten ja en tiennyt siitä oikeastaan mitään. Eikä mulla ollut yhtäkään kunnollista kaveria kun aloitin. Tällä hetkellä oon meidän seuran edustusjoukkueessa treenaamassa n. 4 kertaa viikossa SM-tasolla. Valmennan myös kahta joukkuetta ja käynyt erilaisia ohjaajan koulutuksia.
               Valitettavasti välillä kuulee urheilijoiden suusta motivaation loppumisesta. Mulla ei usein mitään ongelmia ole ollut motivaation kohdalla, mutta ensimmäistä kertaa koin sen noin kaksi kuukautta sitten. Uusi joukkue ja siihen siirtyminen pelotti ja sai erilaisia tunteita aikaan minussa. Pari ensimmäistä kuukautta uudessa joukkueessa oli kieltämättä aika vaikeita. Samaan aikaan mun selkä rupesi taas kipeytymään joka vain pahensi asiaa. Ja koska motivaation puuttuminen oli vieras asia mulle oli sitä myös vaikea käsitellä itsensä kanssa. Ja tuntu siltä kun mikään ei menisi niinkuin pitäisi. 
ID
Tosi harvoin kuitenkaan luovutan oikeastaan minkäänlaisissa asioissa. Yritin tsempata itseäni paljon. Cheerleading on joukkuelaji ja siihen tarvii huikeaa luottamusta toisiin. Pitää myös keskittyä paljon itseensä ja kohdata niitä omia pelkoja melkeinpä jokaisissa treeneissä. Lähdin Camp with Gorillaz leirille ja siellä sain paljon lisää motivaatiota. Nyt ne piti vain siirtää omiin treeneihin. Kotona kirjoitin paljon cheerleading motivaatiolauseita ja yritin tavalla jos toisella kaivella motivaation takaisin. 
first
No miten tää sitten sujui? Tässä sitä ollaan, mulla on tällä hetkellä motivaatio ehkä korkeimmalla kuin koskaan. Hassua, koska mulla oli noin kuukausi sitten vaikein aika ikinä cheerleadingissa. Nykyään meen jokaisiin treeneihin haastamaan itseäni ja tekemään asiat kovemmin kuin 100%. Joukkueeseenkin oon tyytyväinen! Kehitytään jokaisissa treeneissä tosi paljon ja mulla on ihania joukkuekavereita!  Myös mun selkä on tosi hyvässä kunnossa ja se on auttanut mua myös tässä mun pienessä projektissa. Uskon, että jokainen urheilija kokee joskus tälläistä ja se valitettavasti kuuluu elämään. Mutta tästä on mun mielestä mahtava jatkaa eteenpäin. Ja yleensä sanotaan "se mikä ei tapa, vahvistaa". Tästä vaan kohti uusia haasteita ;-) Kertokaa tekin ihmeessä onko teillä joskus ollut jotain motivaatio-ongelmia?



Emilia

36 kommenttia:

  1. Mulla kävi lähes samalla tavalla, polvet ja selkä kipeyty tosi pahasti joka loppujenlopuks laski motivaatiota ja päädyin lopettamaan :( Oli tosi rakas laji mutta oli loppujenlopuks varsinki polvien kannalta oikea päätös :) Tosi kiva postaus tälläsii ois kiva saada useammin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eikä :( Mut toisaalta teit varmasti hyvän valinnan jos ajattelee polvien kannalta :) Kiitos!

      Poista
  2. Tossa on niin paljon tekstiä ja niin vähän enteriä käytetty, etten paljonkaa jaksanu lukee, koska mun silmät ei todellakaan sovellu näytöltä lukemiseen, pahoittelen :( Kumminki kuvat oli tosi kivoja, ja toi on varmasti raskas harrastus!
    Sanoisin että laita joku kiva tausta tälle blogille, vaikka harmaa jossa on jotain kuvioo, ettei näytä niin yksinkertaselta tää ulkoasu. Muuten ihan mukavanolonen blogi :)

    VastaaPoista
  3. Kiva postaus! Mulla kävi joskus samalla tavalla et loppu motivaatio, oikeastaan tais just myös pari kuukautta sitten. Kävin niin lähellä lopettamista, mutta en tiiä, jatkoin kai ns. pakolla. Mulla loppu motivaatio siks, kun valmentajat oli lopettamassa ja uutta valmentajaa ei löytynyt. Ja oikeastaan sen jälkeen meillä ei ees ollut joukkuetta, koska yli puolet oli lopettanut/tauolla ja mä jotenkin vain kyllästyin lajiin ja aloin treenaa ite. Tein lihaskuntoo ja lenkkeilin 10 kilsan lenkkejä. Mäkin pidin pari kuukautta taukoa, mutta nyt on kaikki kunnossa ja varmasti jatkan ainaki muutaman vuoden. :-) sori tää saarna :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei mitään soritteluja, on kiva lukee toisten ajatuksia ja kokemuksia :-)

      Poista
  4. Ihana postaus ja upeita kuvia jälleen! Mä vaan niin tykkään noiden cheer kuvien katselemisesta se on ollu aina tosi mielenkiintoinen laji!:)

    VastaaPoista
  5. Itse harrastan jalkapalloa, ja joukkueenvaihto laski aikoinaan munkin motivaatiota, mutta kyllä se sieltä pikkuhiljaa palaili. Ainakin se, että pääsi tutustumaan uuden joukkueen pelaajiin, paransi motivaatiota paljon! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä meitä löytyy! :-) Onneks kuitenkin motivaation saa aina pikkuhiljaa takas, tsemppiä sulle! :)

      Poista
  6. Ihan kiva postaus. Luulin, että tekstiä olis ollu enemmän, mutta sitä olikin sopivasti :)
    Mä haluaisin alottaa cheerleadingin, mutta omalta paikkakunnalta ei taida löytyä joukkuetta...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! :-) Millä paikkakunnalla asut :) ?

      Poista
  7. Mulla aina välillä lopahtaa into kaikkiin mun harrastuksiin, mutta nyt uutena cheerleaderina ja tanssikoulun parhaisiin junnutanssijoihin päässeenä mulla on ihan sama fiilis kun sulla - meen jokaisiin treeneihin haastamaan itseäni ja tekemään asiat kovemmin kuin 100%! Tommonen motivaatiopuute on siis aika yleistä mulle, mutta silti jaksan nostaa itteni sängystä ylös, koska tiiän, että mun harrastukset on mulle tärkeintä ikinä. Tollasten lauseiden selaaminen we♥itistä on kyllä ihan parasta lääkettä motivaation puutteeseen ja sit mennään taas!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oon kyllä ihan samaa mieltä sun kanssa Tilda! :-) Tsemppiä harrastuksien kanssa! ♥

      Poista
  8. Mulla on tällä hetkellä motivaatio vähän hukassa, koska pelkään mun akroa.. Meen jokaisiin treeneihin aihdistuneena kun pelkään että joudun tekemään sitä. Oon harrastanut jo kauan ja kyse ei oo siitä etten osaisi vaan siitä että kirjaimellisesti _pelkään_ tehdä. Osaisitko auttaa mua?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mullakin ollut samanlaisia ongelmia ja vaikka karulta kuullostaa niin ainut tapa millä niistä pääsee yli on vaan tehdä.
      Mutta valmentajakoulutuksissa on saanu muita hyviä vinkkejä ja voin kertoa vaikka niitä pari sulle tässä!
      Siirtyä helpompaan akrobatiaan ja tekemällä sitä hetki aikaa ja siirtyä takaisin siihen mitä pelkäät. Tehdä erilaisia harjotteita. Jos kerrot mistä akrosta on kyse voin auttaa lisää :) Lisäksi on tosi tärkee, että löydät itsellesi hyvät avustajat joihin luotat. Ja tosi tärkeetä on myös henkinen ajattelu ja sun kohdalla se on perjaatteessa se tärkein juttu. Kokeile kattoa jotain motivaatio videoita, lauseita ja yrittää kuiva harjotella! Kyllä se siitä, TSEMPPIÄ ♥

      Poista
  9. Ihanaa et sun motivaatios on palannu!! Mulki oli cheerin lopettamisen syynä motivaation puute, mutta tauon aikana huomasin miten paljon kaipaan tätä lajia ja huomasin että tää on se laji mulle enkä voi enää elää ilman sitä♥ tsemppii sulle ja sun joukkueelle tositosi paljon!:)

    VastaaPoista
  10. Kivoja kuvia, cheerleading vaikuttaa tosi mukavalta lajilta :-) Itse aloitettuani tanssin tunsin olevani huono ja jokaiset harkat olivat yhtä kärsimystä. Nyt pian puolentoistavuoden jälkeen olen erittäin kiitollinen itselleni että jaksoin yrittää enkä luovuttanut, sillä nyt tanssi on olennainen osa minua ja elämääni kuten sulle cheerleading vaikuttaa olevan. Tsemppiä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuullostaa tutulta, tsemppiä tanssimiseen! :-)

      Poista
  11. Harrastan kilpauintiaja m ulla näitä ongelmia motivaation kanssa oli ihan hirveästi viime kaudella. Olin koko ajan sairaana eikä ennätykset parantuneet. Tänä vuonna kuitenkin vaihdoin ryhmää ja motivaatio on huipussaan, koska treenaaminen on niin eri tasolla ja ennätykset ovat parantuneet tosi paljon :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihan mahtava kuulla! :-) Tsemppiä jatkoon♥

      Poista
  12. ;( Ite lopetin just tällä kaudella motivaation takia ja uuden joukkueen takia, Joudin siirtymään eri ikäluokkaan ja monet siellä ei ollu mukavia nuoremmille joukkuelaisille. Harmittaa että jouduin lopettamaan kyseisen lajin jota rakastan ihan hirveesti vaan joukkueen takia. Nyt täytyy odotella kesään asti, kunnes karsinnat tulee että voin taas aloittaa, nimittäin en koe et alotusjoukkue vastaa mun toiveita. Oltais päästy kisaamaan tällä joukkueella eri maahankin. Onneks sulla tuli motivaatio takaisin! En tajuu miten jaksat kaikkea, oot ihan sika piristävä ja oot varmasti ihan mahtava persoona!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tosi harmillista kuulla tällästä :( Toivottavasti pääsisit kuitenkin pian johonkin kivaan joukkueeseen jossa itsekkin viihdyt! :-) Voi kiitos paljon♥

      Poista
  13. Cheerleading on kyllä sitä jotain ja tämmöset cheerleading postaukset on kivoja, joten kyllä voisit tehä näitä postauksia lisääkin! :) Ite jatkoin vanhassa joukkueessani eli seuramme b1 joukkuessa ja oon tosi onnellinen siitä et jatkoin, koska meinasin lopettaa viime kauden jälkeen ku en päässyt kyseisellä kaudella kisaamaan. Luulin, että en ikinä kehittyis tässä lajissa ja kisais missään kisoissa, mutta enpä päättänyt luovuttaa. Jatkoin vanhassa joukkueessani, johon oli tullut uusia muutama ja kun kisajoukkue kerrottiin olin yllättyny ja iloinen et pääsin kisajoukkueesee sekä kiitollinen siitä etten lopettanut. Cheepan kautta oon saanu tosi paljon hyviä ystäviä ja se on kehittäny muakin ihmisenä sit tietysti se on mahti laji! Tsemppiä teidän joukkueelle treenailuun ja kisoihin! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Semmosta se on vaikka välillä tulee jotain pettymyksiä niin yleensä ne vaan vahvistaa! :-) Tsemppiä kanssa sulle! :)

      Poista
  14. ite lopetin 2013 kesäloman jälkeen, koska motivaatio katos. Jäi kuitenkin hirvee ikävä lajia, ja alotin nyt uudestaan, pääsin suoraan B1-tasolle. Oon tosi onnellinen että jatkoin, vaikka mulla on ns. polvivamma, ja treenaaminen sattuu polviin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä että oot päässy takas lajin pariin! :-) Kannattaa mennä fysioterapiaan ne saattaa antaa hyviä liikkeitä joilla saa polvet vahvistumaan :)

      Poista
  15. ite oon tositosi paljon kiinnostunut cheerleadingistä, mutta täälläpäin missä asun ei ole mahdollisuutta kokeilla sitä :( ärsyttää niin suunnattomasti! .__.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin ikävä kuulla kuinka jotkut ei pysty harrastamaan lajia :( Onneksi cheerleading leviää kuitenkin kokoajan enemmän ja enemmän. Toivotaan että säkin pääset kokeilemaan sitä!♥

      Poista
  16. Kiva postaus!

    http://pinjavera.blogspot.fi/

    VastaaPoista
  17. miten sä et osaa edes flikkiä permannol xd kovaa kilpailuvastusta (ja älä ihmeessä julkase tätä kommenttia , ethän sä koskaan julkase mitään vähänkään negatiivistä..XD)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En koe mitään syytä julkaisemaan negatiivisia kommentteja. Ja kyllä mä flikkiä harjottelen mulla on kuitenkin vammoja jotka estää mua harjottelemasta sitä. Kaikkia ei luoda parhaiksi kaikissa osa-alueissa. Jotkut on parempia stunteissa jotkut akrossa :-)

      Poista
  18. Mäkin oon cheerleader.. Alotin tosiaankin vasta 4kk sitten, mutta oon jo nyt edennyt c-junnujen tasolle kisajoukkueeseen! :) Oon tyytyväinen itteeni ja motivaatiota löytyy! :D

    VastaaPoista

Kommenttit tulevat tarkistuksen jälkeen näkyviksi!