© Layout by Julia E.

ELÄMÄNI VAIKEIN PÄÄTÖS

perjantai 28. marraskuuta 2014

Elämä on aina ollut täynnä päätöksiä jo pienestä pitäen on pitäny otatko mielummin karkkipäivänä suklaata vai lakritsia. Vähä isompana on täytynyt välitä haluatko mielummin uuden puhelimen vai kameran. Mutta aina välillä täytyy päättä hieman isommista asioista. Mulla tää koskee mun rakasta lajia cheerleadingia. Oon harrastanut nyt 10 vuotta ja niinku sanottu ei se vaan ole enää pelkkä harrastus, se on elämäntapa. Mä oon kuitenkin päättänyt että mä lopetan lajin. Tämä päätös oli toisaalta helppo, koska mun selkä on vaan yksinkertaisesti niin huonossa kunnossa että se ei vaan enää kestä. Vaikka tämän syksyn se on itseasiassa ollut paljon paremmassa kunnossa mitä vuosi sitten. Mutta toisaalta tää oli elämäni vaikein päätös.. En oo koko kesänä ja syksynä oikeen jaksanut edes miettiä sitä, vaikka oon karun totuuden kokoajan pääkopassa tiennyt. Tuntuu kauheelta menetykseltä kun ei enää nää ihmisiä joiden kanssa on ollut monta vuotta..
2014-11-11 01.34.42 1 Yksi syy miksi lopetan lajin on se, että haluan menestyä mielummin valmentajana. Mun vapaa-aika on tosi rajottunutta ja nykyään mulla ei oo oikeestaan mihinkään aikaa. Lukio ja SM-tason harrastus sekä valmentaminen ei vaan sovi mulla yhteen. Tiedän että jotkut siihen pystyy ja hyvinkin mutta mulle se on liikaa. Ja jos musta tuntuu että aikaa on aivan liikaa niin toivon että pääsen myös takaisin. Vuonna 2015 aloitan valmentamaan meidän seuran edustusminejä, Quicksilvereitä. Tänä vuonna ne oli Super Cheereissä 7/27, joten kyseessä on ihan Suomen huippu joukkueita. Tuun tsemppaamaan mun kavereita jotka jatkaa, vaikka ne onkin enemmän ja vähemmän pettyneitä kun lopetan. 
dream Tämän lajin parissa mä oon saanut ihania hetkiä joita en tule ikinä unohtamaan! :') Kiitos valmentajille, joukkuekavereille ja vanhemmille jotka on vieny mua aina treeneihin ja hoitanu mun kaikki maksut! Ilman teitä ei mikään olis ollut mahdollista. Olisitteko kiinnostuneita vielä jostain cheerleading postauksista? Nyt kuitenkin me tsemppaillaan Ironeiden kaa kohti SM-kisoja ja ne tulee olemaan viimeset hetket mulla sinisellä matolla. Toisaalta helpottaa, toisaalta itkettää... mutta tiedän että näin on parempi :-)

37 kommenttia:

  1. joo jonkulainen cheerleading postaus ois viel kiva!:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jees, eiköhän sitä sitten vielä tule :-)

      Poista
  2. Kiva postaus, vähän erilainen kuin sun yleensä :) Ootko aatellu alottaa jonkun muun harrastuksen vai meneeks sun aika nyt tohon valmentamiseeen? :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä otan salikortin ja rupeen lenkkeilemään säännöllisesti ja lisäks käyn sit valmentamassa. Kiitos kommentista♥

      Poista
  3. Vastaukset
    1. Loukkasin sen vuonna 2010 ja nykyään mun lannenikama ja muut selän nikamat on väärällä kohdalla ja ne häiritsee mun hermoja joka saa aiheuttumaan kipua :/

      Poista
  4. kauheen kiva postaus! mikä kamera sulla on? hirvittävän hyviä kuvia nimittäin! :-) rakastan sun blogia!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mulla on Nikon D3100, voi kiiitos paljon! :-) <3

      Poista
  5. oon aikalailla samassa tilanteessa, mutta en oo saanut päätöstä vielä tehtyä... :/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kannattaa jatkaa! Ihana laji, ihmiset yms. varsinkin jos et oo loukkaantunut :-). Harrastus tasapainottaa arkea♥

      Poista
  6. Paraneeks sun selkä jossain vaiheessa? Voimia :(

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei sitä oikeen tiedä :( Mutta varmasti paranee kun lopetan lajin, kiitos Veera♥

      Poista
  7. Harmi että selkäsi reistailee ja joudut lopettamaan :( mutta tästä voi aueta ihan uusi ovi sun elämässä. Ja voithan sä noita kavereita nähdä vaikka lopetatkin :) +sulla on ihana blogi :)
    www.welcome-in-reality.blogspot.fi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin voikin, ihan totta puhut! :-) Vaihtelu virkistää, kiitos <3

      Poista
  8. Toivottavasti selkäs paranee! Ikävää et joudut lopettaan rakkaan lajin. Voitko tehdä postauksen joskus missä näytät miten muokkaat blogin kuvat?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Varmasti paranee :-) Voin tehdä postausta jossain vaiheessa siitäkin!

      Poista
  9. Voi ei, tosi harmi ku joudut lopettamaan selän takia.. Mutta onneksi sulla on mahollisuus toimia valmentajana ja sitä kautta sun rakkaan harrastuksen parissa. Tsemppiä, ja toivotaan että sun selkä paranee! :)

    http://allbeautifullost.blogspot.fi/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On tosin muitakin syitä kun selkä :-) Mutta on kuitenkin kiva jäädä seuraan ja antaa muille hyvää, kiitos <3

      Poista
  10. ei apua.... voimii sulle ♥ muistan ku ite jouduin pitää vuoden tauon baletista, se oli ehkä kamalin asia koskaan. tietty eise nyt oo ihan sama asia, mut sellai tajuan edes vähän mitä koet nyt ! & nää kuvat muuten aivan ihanii :')

    VastaaPoista
  11. Tää oli hyvä postaus, mutta harmi jos joudut lopettaman cheerleadingin. Paranemisia kuitenkin selälle <3 ja onneks toimit vielä valmentajana! :) Ihania cheer aiheisia kuvia ♥

    VastaaPoista
  12. Voi apua, mä pystyn niin samaistumaan tuohon! Pari kertaa olen ollut jo ihan varma että joudun lopettamaan loukkaantumisen takia, ja se on ollut maailman hirvein tunne ja tuntuu että elämältä lähtee merkitys. Onneksi sä voit kuitenkin valmentaa, niin et joudu kokonaan hylkäämään cheerworldia! :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vammat on kyllä niin tyhmiä :-( ! Toivottavasti säkin pystyt vielä jatkamaan <3

      Poista
  13. mä tiedän että rakkaan harrastuksen lopettaminen on vaikeeta, voimia sulle♥ Itse lopetin jalkapallon muutama vuosi sitten joukkueen takia, tänä kesänä kävin pelaamassa samassa joukkueessa ja nyt kauden loputtua lähdin uudestaan samoista syistä :/

    VastaaPoista
  14. Mä oon joskus halunnu harrastaa tota, mut emmä enää :-D Se ei oo yhtään kivaa kun pitää lopettaa, mutta tsemppii! :3

    VastaaPoista
  15. Voi että! Aivan ihana postaus! Harmi juttu tuo, että joudut lopettamaan. Mahtavaa kuitenkin, että voit jatkaa lajia - valmentamalla! Onnea ja menestystä tohon jatkoon :--)!

    VastaaPoista
  16. Tee ehdottomasti lisää cheeraiheisia postauksia ja todella harmi että lopetat mutta joskus ne raikkaimmatkin lajit on kuitenkin lopetettava jos aika ei vaan riitä ja varsinkin jos on joku vamma.... :/ Itse oon harrastanut cheerleadingiä vasta vuoden mutta musta alkaa jotenkin tuntua ettei aika riitä tai motii löydy enää, mulla sattu myös toissapäivänä kun teimme stunttia suorille niin olimme heittämässä nousijaa kun se ei sitten onnistunutkaan ja jäin nousijan alle kun en ehtinyt mennä tarpeeksi kaus ja ottaa kiinni kun olen takari, mulla sattu selkään niin etten pystynyt taittaa sitä eteen enkä taakse nyt onneksi siihen sattuu vaan jos nojaan vähän taaksepäin, onko sulla selässä jotain samantapaista vammaa?:( Mutta kysyisin nyt sun mielipidettä, että mitä mun kannattais tehdä kun meillä on karsinnat tulossa kohta ja en tiiä pitäiskö mun lopettaa vai jatkaa sm-tason joukkueisiin, sillä rakastan cheeriä kuitenkin niin paljon ja vanhemmat ainaki sanoo että kun oon vasta 14-vuotias niin mun olis hyvä jatkaa tän lajin parissa, koska tästä saa paljon hyviä sosiaalisia taitoja, että osaa työskennellä ryhmässä ja siitä on sitten hyötyä tulevaisuudessakin, eli mitä sä tekisit tässä tilanteessa, että itse asiassa pääasiassa miks tän lajin lopettaisin on se että treenimatkoihin menee aina vähän alle tuntii sinne ja tunti takas kotiin ja se että mua vähän pelottaa tää selkävamma?:| :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mun selän oon loukannu akrobatiassa liian kovassa tärähdyksessä joten ei todennäköisesti samaa vammaaa. Kannattaa hoitaa sun vammaa kuitenkin kylmällä ja venytellä selkää hyvin! :-) En usko että tossa on kuitenkaan mitään isompaa sattunut aika normaalilta kuullostaa. Ja tässä lajissa sattuu ja tapahtuu :-)
      Jos olisin sä niin ainakin jatkaisin SM-tason joukkueisiin. Itte oon ollut 5-vuotta nyt SM-tasolla ja tää on just se mitä rakastan. Esiintyminen, joukkue ja se kun joukkueessa kaikki haluaa onnistua :-) Uskon että sunkin motivaatio kasvaa kun saat vierelle joukkueen joka luottaaa onnistumiseen :-) Jatka ihmeessä, tsemppiä sulle<3

      Poista
  17. Jotenkin osaan samaistua tähän nyt niin täysin.. melkein 5 vuotta kans harrastanu, tulevat SM-kisat tosin on itelle samalla ekat ja vikat.. aika ei tuu enää vaan riittämään kaikkeen ja lisäksi nivelet ei kestä lajia. Jatkan silti myös minivalkkuna lajin parissa ja mun minit menesty tänäkin vuonna hyvin myös :) mutta jatka ihmeessä cheerpostauksia vaikka sitten valkun silmistä katsottuna!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi aivan ihana kuulla, että meitä on useampia! :')<3 Tsemppiä sulle kisoihin ja ensi vuoden valmennukseen!! ♥ kyllä lajista tulee vielä postauksia, niin iso osa se on vaan mua :)

      Poista
  18. pystyn itekkin samaistumaan sun tilanteeseen kun jouduin viime jouluna neljän vuoden jälkeen lopettamaan cheerin. tosin kyllä ihan muista syistä mutta silti jätti kyllä ison aukon! :( edelleenkin kaipaan cheeriä ja alussa en meinannut millään tottua siihen että ei ollukkaan neljää kertaa viikossa treenejä! tsemppii tosi paljon toivottavasti selkäkin nyt paranee ja ihanaa kun kuitenkin jatkat viela valmentamisen parissa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jep ja tuleehan elämä muuttumaan kun treenien sijasta pitää ruveta omatoimisesti treenailemaan. Nään kuitenkin tässä uuden mahdollisuuden ja muutoksia elämään :-) Positiivinen asenne niin kaikesta pärjätään, kiitos ihanasta kommentista <3

      Poista
  19. tulee vähän myöhässä tä kommentti mutta nä on mun mielestä tosi kivoja ku itekki harrastan :) toisin cheerdanceä mutta samoissa kisoissa teidän kanssa ja teillä on ollut kivan energisia nuo ohjelmat!!

    VastaaPoista

Kommenttit tulevat tarkistuksen jälkeen näkyviksi!